Yleinen turvallisuus euroopan unionissa

Alan turvallisuus- ja paikannusasiat liittyvät pääasiassa ympäristönsuojeluun. Yritetään osoittaa, kuinka EU normalisoi teollisuusturvallisuutta koskevat säännökset tapaustutkimusten perusteella - & nbsp; atex-tapaustutkimusten perusteella.

Koska suurin osa koneista ja lisäksi työkaluista jätetään luomaan asioita hiilikaivoksissa, joissa saattaa olla metaanin ja hiilen pölyräjähdysvaara, direktiivistä 94/9 / EY keskustellaan erityisesti, joka rajoittuu niihin uhkia.

Maaliskuussa 1994 Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat direktiivin nimeltä Uusi lähestymistapa 94/9 / EY, jolla säädetään olennaisilta osin potentiaalisen räjähdysvaaran ilmapiirissä voittoa varten tarkoitettuja työkaluja ja suojajärjestelmiä koskevaa jäsenvaltioiden lakia, jota kutsutaan atex-direktiiviksi. & nbsp; & nbsp; Rooman sopimuksen 100 a artiklan määräysten täytäntöönpano Tietojen on taattava sujuva tavaravirta, joka antaa korkeatasoisen räjähdyssuojan. Tämä sääntö ei kuitenkaan ollut suuri askel räjähdyssuojauksen yhdenmukaistamisessa eurooppalaisessa suostumuksessa. Lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ihmisten olisi mukauduttava useisiin ns nykyinen lähestymistapa tavaroiden vapaaseen kauppaan, johon ATEX-direktiivi kuuluu tänään.

Direktiivi 94/9 / EY otettiin käyttöön 1. heinäkuuta 2003 alkaen, ja se korvaa vanhat lähestymistapadirektiivit 76/117 / ETY ja 79/196 / ETY, jotka koskevat sähkölaitteita, mitä tietoja räjähdysvaarallisissa pinnoissa käytetään pinta-alaa ja direktiiviä 82/130 / ETY, joka koskee kaasulähteiden räjähdysalttiille pinnoille tarkoitettuja sähkölaitteita. Vanhan lähestymistavan vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt liitettiin vain sähkötyökaluihin, jotka vaativat kaikkien selvästi määriteltyjen turvallisuusvaatimusten noudattamisen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sähkölautaset ovat syttymislähde, mutta puolet menestyksestä. Viimeisimmässä järjestelyssä vain vanhan lähestymistavan direktiiveissä ilmoitetut sähköiset vaarat ovat jonkin verran tarkoituksenmukaisia ​​suojelun asianmukaisen tason saavuttamiseksi, jota pyritään Rooman sopimuksen asetuksella 100a.